angsti-jänöt

Ihanaista murkkuikää siis potevat nyt Isa ja Sonya. Sonyan kanssa on oikeastaan aika huvittavaa kun 500 grammaa painava pikkupupu yrittää isotella ja murista mun kaltaselle sotanorsulle :D Isa ei muhun angstiansa vielä pura, mutta Nappiin kylläkin. Napin karvatuppoja on löytyny viime aikoina aika paljonkin Isan ja Napin huoneen lattialta, ja kun Nappia tunnustelee niin siellä tuntuu selvästi muutamat hampaanjäljet selässä. Mutta ei tilanne vielä niin pahaksi onneksi ole mennyt että nuo pitäisi erottaa.

Niin ihanat mutta silti niin raivostuttavat jänöneidit!

Mainittakoot vielä tähän loppuun että olin eilen SKY:n järjestämässä pet-tuomarikoulutuksessa. Oli tosi mukava päivä ja opin hurjasti juttuja jotka auttaa myös omien kanien hoidossa. Tehtiin 7 koearvostelua ja ne meni paremmin kuin odotin, "koekaniineina" toimi Mikon ja Heidin wiener, mecle, 2 hermua, satiini, havanna ja Annan new zealand white. Oli tosi jännä käsitellä isoja kaneja pitkästä aikaa, mutta alko siihen jo tottuakin vähän (: Wiener ja havanna oli supersöpöjä muhkuturpia, mun kanikuumeelle reissu ei siis tehnyt hyvää. Junassa taas mun koirakuume paheni kun samassa vaunussa oli upea afgaaninvinttikoira.. Lemmikkivaunussa matkustin siis sen takia koska mulla oli Gina ja Junnu mukana, niille laitettiin tatskat samalla reissulla. Junnu suorastaan huusi kun sille iskettiin tatuointi korvaan, tässä yksi syy miksi oon ite niin nössö etten uskalla varmaan ikinä ruveta laittamaan tatuointeja. Gina ei onneksi huutanut, mutta rimpuili vähäsen. Junassa olo sujui hyvin pikkuisten kanssa, eivät onneksi kuopineet heiniä junan lattialle :D

Karvanvaihtoinen angsti-jänön uhri