Olin haaveillut omasta hermeliinistä niin kauan kuin pystyin muistamaan, jo kauan ennen kääpiöjäniksiä. Yhtenä iltana juttelin Emmin kanssa belgianjäniksistä ja että Lauralle olisi mahdollisesti tulossa bjänislapsosia keväällä, mun piti kysyä niistä Lauralta mutta huomasinkin että Lauralla oli ehkä maailman suloisin hermeliini myynnissä :') Joten, pistin Lauralle viestiä ja sovittiin että Hohto tulisi mulle 5.2 Ikurista PiNan näyttelyistä. Aluksi äiti ei tykännyt yhtään ajatuksesta että meille tulisi sellainen "lyttynokkakani", mutta kyllä nykyään äiti Hohdosta tykkää, kukapa siitä ei tykkäisi? Näyttelyissä sitten näin Hohdon ensimmäistä kertaa, se oli sanoin kuvaamattoman suloinen ja ihana! Taas tuli sellanen epätodellinen tunne, oliko tämä pikku-mies nyt tosiaan mun oma? Taisin olla koko loppupäivän yhtä hymyä (: Kotimatka meni Hohtoa ihastellessa tai nukkuessa. Pari ensimmäistä päivää Hohto oli vähän ujo, mutta pian se kotiutui. Hohto osottautuikin oikeaksi herrasmieheksi (: Pikkusiskonkin sylissä se viihtyy ja nauttii rapsutuksista ja huomiosta. Syöminen ja ulkoilu ovat ehdottomasti lempipuuhaa :) Hohto kuuluu ehdottomasti meidän kanilaumaan ja sen ansiosta hermeliinit on vallannut sydämmen melkein yhtä pahasti kuin jänikset :') Kukapa tietää jos hamassa tulevaisuudessa alkaisin vaikka kasvattamaan näitä palleroisia?
Hohto on ja tulee aina olemaan maailman suloisin kani ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti