Mitä meille kuuluu?

Varoitan teitä heti tähän alkuun että tämä teksti on tosi syvällistä ja en ajatellut sen kummempia kun tämän kirjoitin, annoin vaan näppäimistön sauhuta koska mä halusin vain jakaa nämä mun ajatukseni jonnekkin. En tiedä että onko tää blogi juuri se oikea paikka tälle tekstille ja mä uskon että saan tämän takia paskavyöryn niskaani mutta hälläväliä, en vaan halua esittää olevani jotain mitä en oikeasti ole.

Niin, mitä meille oikein kuuluukaan tällä hetkellä? Tottapuhuen vaikka poikasia onkin nyt tullut ja vielä tuleekin kaksi poikuetta, ei kaniasiat ole sujuneet ihan täydellisesti viimeaikoina. Mulla itsellä on vaan lopahtanut into tänä keväänä ja kesänä kokonaan, lisäksi mun omassa elämässä on tapahtunut paljon muutoksia ja siitä johtuen aika on varsin tiukoilla kanien suhteen. Tuntuu ihan kamalalta kun en juuri ehdi kuin ruokkimaan kanit, senkin teen varsin hätäisesti joten käsittely on jäänyt tosi vähälle. Mulla on nykyään enemmän kaneja kuin koskaan ennen, huimat 24 korvaparia. Se on ihan hullu määrä ja nyt jos ei koskaan pitäisi viettää kanien ja etenkin poikasten kanssa aikaa, käsitellä niitä ja viedä pihalle ym. Onneksi mulla on mun pikkusisko joka auttaa kanien hoidossa, en tiiä mitä tekisin ilman sen apua. Olisin kyllä kieltämättä ihan hukassa näiden kanien kanssa.. Musta vaan tuntuu nykyään että oon haukannut liian ison palan, aloittanut tämän kasvatuksen liian äkkiä ja hankkinut liikaa kaneja lyhyen ajan sisällä. Alle kahdessa vuodessa mun kanimäärä on kasvanut kolmesta kanista yli 20, ja nyt kun ajattelee kunnolla niin sehän on ihan hullua!

Kyllä mä edelleen tykkään kaneista, tietenkin. En mä voisi kuvitella eläväni ilman yhtään kania mutta nyt vaan tuntuu että tää alkaa olla jo liikaa mulle. Oon kiintynyt tosi paljon jokaikiseen kaniini ja jokainen niistä on paljon enemmän kuin pelkkä jalostuseläin, mä en kuitenkaan halua että ne joutuu elämään tylsää ja yksitoikkoista elämää vaan sen takia että mulla on kiinnostus ja aika nollassa. Monet varmaan tulee kysymään multa että miksen ajatellut kunnolla ennekuin aloin kasvattamaan ja hankin näin paljon kaneja. Uskokaa pois, kyllä mä olen ajatellut ja kelaillut päässäni näitä asioita ihan siitä asti kun ensimmäisen kääpiöjäniksen ostin. Mä olen vain aina pitänyt sitä itsestään selvyytenä etten mä ikinä kyllästyisi kaneihin ja haluaisin aina kasvattaa niitä. Mutta nyt se on sitten tapahtunut, kanit vaan ei enää tunnu siltä suurelta intohimolta johon haluaisin kuluttaa kaiken aikani ja omistautua niiden kasvatukselle. Tämä ei kuitenkaan nyt tarkota sitä että mä olen lopettamassa kaniharrastuksen ja kasvatuksen kokonaan, en tietenkään. Mä haluan vaan vähentää mun kanimäärää ja kasvatusta vaikka se kamalalta tuntuukin, on se ehkä kuitenkin paras vaihtoehto niin mulle itselle kuin kaneillekin. Vaikka muutamia kaneja laitankin nyt myyntiin, en aio hoitaa niiden myymistä vain hätäisesti vaan etsin kotia jokaiselle niin kauan kunnes voin olla ihan varma että jokaisella on hyvä ja rakastava koti jossa niillä on varmasti hyvä olla :) Jos jotakin kiinnostaa myynnissä olevat kanit, niin laitoin tuonne ylhäälle uuden välilehden jossa on kotia etsiviä kaneja.

Huhhuh kun tästä tulikin varsinainen vuodatus mutta nyt tuntuu hyvältä kun sain purettua jonnekin nämä mun ajatukset. Voi olla että tässä tekstissä ei ole päätä, ei häntää mutta tuntui vaan siltä että haluan jakaa tämän jutun tänne blogiin. Mä toivon että te ymmärrätte mua tän asian kanssa, ettekä pidä mua vaan inhottavana kanin keräilijänä joka yhtäkkiä kyllästyy ja myy vaan kanit pois. Mä sanon vielä tähän loppuun että kanit ovat mulle edelleen tosi tärkeitä ja tämä ratkaisu on varmasti myös niille parempi sillä mä en halua että ne joutuu kärsimään mun takiani. Mä haluan tarjota kaikille mun kaneille kivan kodin jossa ne saa huomiota ja liikuntaa tarpeeksi, nyt vaan on ruvennut tuntumaan ettei mun aika ja motivaatio riitä siihen että pystyisin tarjoamaan jokaiselle ihanteellisen kodin. Noniin, nyt mä jätän tämän koneen rauhaan ja lopetan tämän vuodatuksen kirjoittamisen tähän :D Toivottavasti joku jaksoi lukea!