Alkuvuodesta ihanaakin ihanampi hermu-uros Hohto muutti meille. Tuolloin kanilassa asui vain 2 kääpiöjänistä (Winny ja Karhu) sekä 2 risteytystä (Nappi ja Åsa). Parit näyttelyt tuli käytyä peräti pohjoisessa Haapajärvelläkin asti, jolloin käytiin samalla myös kasvattajakurssilla.
Hohto |
Åsa |
Nappi |
Karhu |
Winny |
Helmikuussa aloitin tämän blogin kirjoittamisen. En tosiaankaan silloin kuvitellut että pitäisin blogia näin pitkään tai varsinkaan että teitä lukijoita tulisi näinkin paljon! Iso kiitos siis teille kaikille :')
Maaliskuussa oli Tampereen JV, isoin kaninäyttely Suomessa kautta aikojen. Pian JV:n jälkeen meille kotiutui ensin Rudi ja sitten muutaman päivän päästä Lissu. Rudin hakeminen oli vähän sellainen extempore-matka. Taino, itsehän tiesin että Lahteen asti Marleenin kanssa lähdetään kahdestaan junailemaan mutta äidille en kanista saatika matkasta mitään puhunut kunnes auto kurvasi pihaan ja ilmoitin vaan että lähdempä tästä Lahteen hakemaan jänöä :D Kuten kuvitella saattaa, ei äiti tykännyt mutta onneksi sain lähteä ja sen ansiosta kanilasta löytyy nyt todella ihana sydäntensulattaja Norjan miesvahvistus, Rudi. Lissu taas oli se kauan kaivattu kääpiöjänisnaaras jota oltiin etsitty kauan. Superisot kiitokset Jatalle joka vinkkasi mulle Lispetistä!
Huhtikuussa "jouduin" lähtemään Espanjaan ja kanit jäivät Marleenin luo hoitoon Suomeen. Siinä sitä huomasikin miten tärkeitä nuo pienet perkeleet ovatkaan mulle, vaikka niin ärsyttäviä osaavatkin joskus olla. Se oli samalla tosi kiva ja samalla tosi kurja viikko. Hyvin Marleen osasi jänöt hoitaa ja murehtiminen osottautui täysin turhaksi :) Heti seuraavana aamuna kun Suomeen pääsin, oli Ilmajoen näyttelyt. Mukavasti ne menivät, tähän hätään en vaan teille osaa/muista tuloksia kertoa. Näyttelyiden jälkeisenä aamuna koin pienoisen järkytyksen kun kanilasta löytyikin tälläinen tuhiseva porukka poikasia:
Kyllä, Åsa oli tehnyt vahinkopoikueen ja ylpeänä kuuden lapsen isänä toimi Karhu. Olivathan nuo lapset tosi ihania, mutta eivät todellakaan toivottuja. Olin todella huolissani näin isosta määrästä, sillä en todellakaan sillon uskonut että löydän kaikille hyvät kodit. Ihanat ja rakastavat kodit kaikille kuitenkin löytyi ja kaikista kasvoi hienoja jäniksiä :)
Huhtikuun lopulla oli ehkä mahtavin näyttely-viikonloppu ikinä, nimittäin reissu Helsinkiin PetExpoon Marleenin kanssa! Kanien "salakuljetukset" hotelliin, juuttuminen hissiin, muumit, loputon möhjöäminen ja läskeily sekä monetmonet muut jutut jäivät vaan niin ikimuistoisiksi :') PetExposta kotiutui myös maailman ihanin kääpiöjänistyttö eli norjalainen Brookside MacPhail "Biel". Lisäksi Lissu astutettiin samalla reissulla Sannan Klonkulla. Poikasia tulikin kaksi, mutta valitettavasti pikkuiset menehtyivät :c
Toukokuussa ei tapahtunutkaan mitään kovin erikoista, käytiin junailemassa Lempäälässa PiNan näyttelyissä jotka menivät superhienosti! Mukana olleet Hohto ja Biel saivät molemmat upeat pisteet ja rohmusivat aika kasan palkintoja :)
Kesäkuussa Marleenin kanilauma tuli mulle hoitoon ja vauhdilta eikä vaarallisilta tilanteilta vältytty. Ihastuin tuona aikana täysin Marleenin upeaan siniseen kääpiöjänisurokseen Hermanniin, jolla astutinkin Lissun sitten pienen mietinnän jälkeen. Alla kuvat Hermannista sekä tulos hermeliini-Jalin huulesta kun ranskanluppa-Perttu päätti kokeilla siihen hampaitaan.
Heinäkuu olikin sitten samalla todella ihana ja samalla ihan kamala kuukausi. Olin juhannuksen ajan rippileirillä, ja sillä aikaa ensimmäinen oma kasvattini Åsa kuoli. Oli todella surullista tulla riparin jälkeen kotiin ja nähdä Nappi yksin häkissään.
Heinäkuun puolessa välissä toteutui vihdoin mun pitkä-aikainen unelma: Belgianjänis! En voi sanoin kuvata sitä tunnetta kun istuin hymy korvissa ja pikkuinen belgianjänis-lapsi sylissä autossa kohti kotia. Louise Odier eli tutummin Isa pääsikin sitten asumaan Napin kanssa ja niistä tulikin täydellinen parivaljakko :)
25.7 se vihdoin tapahtui: Lissu synnytti ja sai kaksi upeaa ja kaunista lasta. Angélica eli Gina oli kuin ilmetty pikku-Lissu ja Alcántara eli Junnu oli kuin Hermanni, Junnu tulikin nimestä Hermanni Junior.
Ginan ja Junnun ollessa kolmeviikkoisia syntyi Bielin ja Winnyn lapsukainen Born to be Wild eli Tarmo. Tarmo oli poikueen ainut poikanen ja kuten kuvasta huomata saattaa, ei pikkuinen nälkää päässyt näkemään ;)
Syksy menikin seuraillessa poikasten kasvua, nauttiessa viimeisistä kesän merkeistä ja ihmetellessä ensilumia. Muutamissa näyttelyissä tuli käytyä ja lokakuussa Tarmo ja Junnu muuttivatkin uusiin koteihin. Lempäälän Gimmojen Gisasta kotiutui kaunis luonnonsininen käpötti Amira. Amirasta ja Ginasta tuli suloinen ja mukava parivaljakko :)
Pakko sanoa, että tykkään Hohdosta ihan hirveesti! :)
VastaaPoistahohto on kyllä tosi ihana :)
Poista