Selailin tässä kalenteria ja tajusin että siitä on jo yli vuosi kun mun ensimmäinen kääpiöjänis, täydellinen täystuho Winny saapui! Sannottakoot siis, että olen potenut tätä kamalaa jänöhullutta jo vuoden :') Nyt mulla tuhisee kanilassa 7 kääpiöjänistä (+ pikkuinen Tarmo joka lähtee sunnuntaina maailmalle), huhhuh miten aika onkin mennyt nopeaa! Juurihan mä istuin bussissa hymy korvissa ja Winny sylissä, sillon mä en voinut uskoa todeksi että mulla todellakin oli kääpiöjänis. Oltiin kaverin kanssa unelmoitu molemmat kääpiöjäniksestä ja sitten mä sain sellaisen, Winny oli oikea unelmien täyttymys :3 Winnyn hönö luonne valloitti täysin ja ilman sitä en varmasti olisi hankkinut lisää kaneja, enkä varmasti kasvattaisikaan. Oon oppinut tämän viimeisen vuoden sisällä ihan hurjasti, ja täytyyhän se myöntää että oon edennyt hurjaa vauhtia kasvatuksen kanssa mutta en voisi nyt enää kuvitella mun elämää ilman kaikkia rakkaita ristiturpia
♥ Nyt kun ajattelee tarkemmin niin tajuaa että miten tyhjää ja tylsää mun elämä olisi ilman kaneja ja niitä ihania ihmisiä jotka oon oppinut tuntemaan kanien ansiosta. Mitä mä tekisin kaikki viikonloput ilman niitä aikaisia herätyksiä näyttelyihin ja joka näyttelyreissulle kuuluvia kanapanineita Marleenin kanssa, mitä mä tekisin ilman sitä tylsyyttä ja koomamista näyttelyissä ja odottamista innolla kanin arvostelulappua? Empä varmaan mitään kovin järkevää. Tai sitten mulla oikeasti olisi jotain järkevämpää tekemistä joka tän kanihulluuden takia tuntuu nykyään ihan ylivoimaiselta.
Joten ei tähän voi muuta sanoa kuin että kiitos hurjasti Winnylle ja Winnyn kasvattajille Emmille ja Petelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti